Viimeinen viikko on sujunut vauhdikkaasti. Roadtripista selvittiin hengissa ja paadyttiin takaisin kotoisaan Addoon. Kierrettiin reitti Jeffrey's Bay - Storm's River - Nature's Valley - Jeffrey's Bay - Addo. Neljassa paivassa ehdittiin tosiaan hyppaamaan se benjihyppy (jonka ajattelu saa vielakin ihon kananlihalle. Se fiilis kun seisoi reunalla ja katseli alas, huih)... ja kaytiin kokeilemassa, milta tuntuu roikkua vaijereiden varassa joen paalla (hirmu hauskaa sekin, vaikkei adrenaliinitaso yltanyt lahellekaan benjihyppya).
Viimeinen yo vietettiin Jeffrey's Bayssa, bileistaan kuuluisassa Island Vibe Backpackersissa. Heti ensimmaisena esittelykierroksella vastaan juoksi alaston kaveri vanha kypara sukukalleuksien suojana. Oli kuulemma havinnyt biliksen. Naureskelin itsekseni, etta melkein tuli kotoisa olo :D Tytot oli ihan kauhusta kankeena ja kikattelivat, naamat ihan punaisina. Kiitos perisuomalaisen saunakulttuurin mulla tuskin edes paa kaantyi. On niita perseita ennenkin nahty :D
Addossa on ollu hiljaista. Sesonki on nyt virallisesti ohi ja jengia liikkeella paljon vahemman. Ma oon lahinna hoitanu respaa, ihan vaan koska mua ei tosiaan haittaa herata seitsemalta, tytot saa nukkua pidempaan. Silti paivat on rentoja, tassa ei paljon paase itseaan kylla rasittamaan :D John, omistaja siis, kysyi jos ma olisin voinut siirtaa mun lentoa ja jaada pidemmaksi aikaa, mut oli pakko kieltaytya. Annan synttarit lahestyy, ja niitahan juhlitaan tana vuonna Istanbulissa! Ensi lauantaina lahtee lento, sunnuntaina saavun paikan paalle. Taalta pallon toiselta puolelta ei ihan noin vaan Eurooppaan lennetakaan :D
Viimeisena "prokkiksena" taalla lupasin tehda baariin drinkkilistan ja katsoa, mita varastoon pitaisi ostaa. Nyt siella on lahinna perusviinat, coca cola ja sprite. Siina se. Ei paljon paase drinkkeja vaantamaan. Teen ostoslistan, kyhaan pari kivaa vadelmaunelmaa ja kirpeampaa peruslitkua kasaan ja keksin niille jotkut hulvattomat nimet (ja minut tuntien ne todellakin tulee olemaan hulvattomia, kun rajoja ei ole :D )
Mulla oli tanne tullessa mukana vanha Elixiahuppari. Se on lammiin eika niin valia, vaikka vahan kulahtaisikin reissussa. Pesin sen ja jatin narulle meidan roadtripin ajaksi. Reissussa ajattelin, et pitaapa heittaa se pois, shoppailun tuloksena mulla on niin paljon uusia kivoja kuteita, etta turha tollasta vanhaa lumppua on perassa raahata (vaikka siis ihan toimiva huppari onkin, mut pesuaineen valkaisemat vaaleanpunaiset laiskat vahan ehka hairitsi mustassa hupparissa :D)... No, tulin kotiin ja siivooja Miriam oli kauheen nolona ja tunnusti, etta oli laiannnut hupparia kun oli yksinkertaisesti tullut niin kauheen kylma, mut huppari oli pesty ja narulla. Mua ei haitannu ollenkaan, hyva jos joku saa mitaan iloa irti siita vanhasta ratista :D Sanoin Miriamille, etta annan mielellani hupparin sille, roskiin se menisi muutenkin. Kotiin lahtiessa Miriam kaveli sitten uuden Elixia-hupparinsa kanssa kotia kohti. Mahtaa olla jollain pohjoismaisella turistilla ilme vinkee, jos townshippiin eksyvat ja vastaan tulee Elixiahuppari. Tuskin tosin eksyy, sinne ei meilla valkoisilla ole oikeastaan asiaa, ei ainakaan ilman paikallisia.
Nyt pitaa lahtea hommiin. Pitaa etsia tyomies ja sanoa sille jotain. John juuri soitti ja kaski sanoa jotain... Mut kolmannen kerran jalkeen kun en saanu vielakaan selvaa, ni sanoin vaan et joo ja paatin improvisoida ja pistin luurin kii :D Katotaan, mita tasta seuraa :D
Viimeinen yo vietettiin Jeffrey's Bayssa, bileistaan kuuluisassa Island Vibe Backpackersissa. Heti ensimmaisena esittelykierroksella vastaan juoksi alaston kaveri vanha kypara sukukalleuksien suojana. Oli kuulemma havinnyt biliksen. Naureskelin itsekseni, etta melkein tuli kotoisa olo :D Tytot oli ihan kauhusta kankeena ja kikattelivat, naamat ihan punaisina. Kiitos perisuomalaisen saunakulttuurin mulla tuskin edes paa kaantyi. On niita perseita ennenkin nahty :D
Addossa on ollu hiljaista. Sesonki on nyt virallisesti ohi ja jengia liikkeella paljon vahemman. Ma oon lahinna hoitanu respaa, ihan vaan koska mua ei tosiaan haittaa herata seitsemalta, tytot saa nukkua pidempaan. Silti paivat on rentoja, tassa ei paljon paase itseaan kylla rasittamaan :D John, omistaja siis, kysyi jos ma olisin voinut siirtaa mun lentoa ja jaada pidemmaksi aikaa, mut oli pakko kieltaytya. Annan synttarit lahestyy, ja niitahan juhlitaan tana vuonna Istanbulissa! Ensi lauantaina lahtee lento, sunnuntaina saavun paikan paalle. Taalta pallon toiselta puolelta ei ihan noin vaan Eurooppaan lennetakaan :D
Viimeisena "prokkiksena" taalla lupasin tehda baariin drinkkilistan ja katsoa, mita varastoon pitaisi ostaa. Nyt siella on lahinna perusviinat, coca cola ja sprite. Siina se. Ei paljon paase drinkkeja vaantamaan. Teen ostoslistan, kyhaan pari kivaa vadelmaunelmaa ja kirpeampaa peruslitkua kasaan ja keksin niille jotkut hulvattomat nimet (ja minut tuntien ne todellakin tulee olemaan hulvattomia, kun rajoja ei ole :D )
Mulla oli tanne tullessa mukana vanha Elixiahuppari. Se on lammiin eika niin valia, vaikka vahan kulahtaisikin reissussa. Pesin sen ja jatin narulle meidan roadtripin ajaksi. Reissussa ajattelin, et pitaapa heittaa se pois, shoppailun tuloksena mulla on niin paljon uusia kivoja kuteita, etta turha tollasta vanhaa lumppua on perassa raahata (vaikka siis ihan toimiva huppari onkin, mut pesuaineen valkaisemat vaaleanpunaiset laiskat vahan ehka hairitsi mustassa hupparissa :D)... No, tulin kotiin ja siivooja Miriam oli kauheen nolona ja tunnusti, etta oli laiannnut hupparia kun oli yksinkertaisesti tullut niin kauheen kylma, mut huppari oli pesty ja narulla. Mua ei haitannu ollenkaan, hyva jos joku saa mitaan iloa irti siita vanhasta ratista :D Sanoin Miriamille, etta annan mielellani hupparin sille, roskiin se menisi muutenkin. Kotiin lahtiessa Miriam kaveli sitten uuden Elixia-hupparinsa kanssa kotia kohti. Mahtaa olla jollain pohjoismaisella turistilla ilme vinkee, jos townshippiin eksyvat ja vastaan tulee Elixiahuppari. Tuskin tosin eksyy, sinne ei meilla valkoisilla ole oikeastaan asiaa, ei ainakaan ilman paikallisia.
Nyt pitaa lahtea hommiin. Pitaa etsia tyomies ja sanoa sille jotain. John juuri soitti ja kaski sanoa jotain... Mut kolmannen kerran jalkeen kun en saanu vielakaan selvaa, ni sanoin vaan et joo ja paatin improvisoida ja pistin luurin kii :D Katotaan, mita tasta seuraa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti