Lähdin lauantaina Etelä-Afrikasta klo 12 liikkeelle. Mukaan sain kymmeniä haleja ja John, paikan omistaja ilmoitti, että mulla on aina koti Etelä-Afrikassa, millon ikinä vaa haluun mennä takas. Claudia, mun kans koko reissun volunteerannut tyttö itki kun lähdin. Fiilis oli tosi haikee.
Haikeus ei kuitenkaan ollut ainoa fiilis. Vatutus oli myös suuri. Edessä läjäpäin lentoja ympäri palloa. Ensin Port Elisabethistä Kapkaupunkiin. Sieltä suora lento Dohaan, mutta Johannesburissa otettiin lisää jengiä kyytiin.
Pisin lento Kapkaupungista Dohaan jännitti. Ei muuten, mutta jos vieressä istuu pekoninhajuinen plösö tai kolmevee känkkäränkkä ni matkanteko muuttuu jo julmaksi kidutukseksi.
Mulla kävi vieruskaverin kans hyvä tsägä. Nelikymppinen liikemies, jackpot! Tuoksuu raikkaalle ja on hiljaa.
Siihen ne hyvät tuurit loppuikin. Rullattiin jo kiitotielle Johannesburissa ku kapteeni tajusi, että vasemmassa moottorissa on jtn vänkyrää. Ei muuta ku parkkiin ja mekaanikko huudeille. Puolentoista tunnin jälkeen päästiin takas ilmaan. Jatkolennosta oli tosin turha edes haaveilla.
Qatarin koneet on kyllä hienot, pakko myöntää. Viihdesysteemit hakkaa monen kotiteatteritkin. Isin ostamilla mahtikuulokkeilla oli hyvä katsella ja kuunnella sarjoja ja leffoja. Pelejä ja kaukosäädinki löytyi, mutta minä syvennyin Les Miserablesiin (sika hyvä) ja Anna Kareninaan (ei sika hyvä). Taisimpa yhden mentalistinkin katsella. Muutenki puitteet on kyllä hienot. Safka oli yllättävän jees ja kaikki systeemit hammasharjoista kosteusvoiteisiin tarjolla.
Qatarissa mulle määrättiin uusi lento ja viiden tunnin odotus ennen lennon lähtöä. Onneksi oli kirja mukana. Sain aamupalavoucherin, jotain kummallista kasvisapetta sain syötyä. Parasta oli kuitenkin vastapuristettu appelsiinimehu. Jumalaisen makunen ja uppos janoon iso muki alle minuutin.
Kaikenkaikkiaan siis matkustusaika Port Elisabethin ja Istanbulin välillä venyi reippaasti yli vuorokauden. Jos laskee mukaan vielä autolla ajetut matkat puhutaan jo 30 tunnista. Monet valittavat kun Thaimaan suora lento on niin pitkä. Olispa munki matkustusaika 12 tuntia.
Kauas on pitkä matka, niinhän ne väittää. Mutta oli se sen arvosta! Etelä-Afrikan reissu on ihan parhaita ikinä ja varmaan viel vanhana kiikkutuolissa ja tippaletkuissa muistelen ensimmäistä Afrikan reissua. Kyllä, ensimmäistä muttei todellakaan viimeistä :)
Ensimmäinen yö vietettiin Annan kanssa nyt Istanbulissa, tänään pistetään nokka kohti Izmiriä. Aamukahvit naamariin, lautalla Aasian puolelle ja siitä bussi ja 9 h köröttelyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti